Antamisen onnea

18.10 Jennikur 0 Comments



Poden usein huonoa omaatuntoa siitä, että harrastan askartelua. Ajattelen niitä, joilla ei ole varaa edes ruokaan. Ja sitten katson omaa askarteluhuonettani, joka alkaa olla jo liian pieni kaikelle tavaralleni. Voin myöntää, että hieman hävettää...

Mutta sitten facebookin syötteeseeni tupsahtaa kuva pienestä Safyre-tytöstä. Hän menetti perheensä tulipalossa, josta hän itse selvisi täpärästi saaden kuitenkin pahoja palovammoja mm. kasvoihinsa. Safyre toivoo joululahjaksi vain joulukortteja täyttämään korttitelineensä. Safyren tarina palautti taas mieleeni sen alkuperäisen syyn, miksi haluan askarrella: tuodakseni iloa ja välittääkseni rakkautta.

Meillä ihmisillä tuntuu olevan sisäänrakennettu tutka, joka etsii kaikkea kaunista. Kauniita asioita on ihana katsella! Vähän aikaa sitten ollessani joulumarkkinoilla myyjänä, luokseni tuli eräs nainen, joka osti joulukortin mummolleen. Nainen kertoi, että tämä mummo tykkää kovasti katsella kuvia. Siitä hetkestä jäi jotenkin niin lämmin mieli. Minun askarteluissani on jotakin järkeä!

Vaikka maailmassa on köyhyyttä ja nälänhätää, ei se tarkoita sitä, että meidän pitäisi luopua meille annetuista lahjoista. Omia lahjojamme käyttämällä voimme levittää siunausta ympärillemme.

Tämä tekemäni kortti on jo matkalla kohti Amerikkaa Safyren luokse. Safyrelle on tullut jo tuhansittain kortteja ja lahjoja, mutta halusin silti lähettää hänelle tervehdykseni. Toivottavasti kortti pääsee perille :)

Tällä kortilla osallistun myös P*skarteluhaasteeseen, jonka aiheena oli "lunta!!!".

Ihanaa joulua kaikille <3

-Jenni

Voit myös pitää näistä:

0 kommenttia: